Digitaalisten sisämarkkinoiden tekijänoikeutta koskevassa direktiivissä on useita säännöksiä, joilla on ratkaiseva merkitys kulttuuriperintöjärjestöjen, kuten kirjastojen, arkistojen ja museoiden, toiminnalle. Kun otetaan huomioon, miten nämä säännökset ovat toimineet käytännössä viime vuosina, kannustamme poliittisia päättäjiä harkitsemaan muutosten tekemistä neljällä alalla, jotta direktiivillä olisi alun perin tavoiteltu vaikutus.

1. Tekstin- ja tiedonlouhinta (3 artikla)

Tekstin- ja tiedonlouhintajärjestelmän merkitystä varjostavat keskustelu generatiivisesta tekoälystä, jota suuret kaupalliset toimijat monopolisoivat, sekä tekoälyn kehittäjien ja tekijänoikeuksien haltijoiden väliset polarisoituneet keskustelut. Tämän vuoksi ei-kaupalliset, yhteiskunnallisesti hyödylliset käyttötarkoitukset ovat vaarassa jäädä huomiotta tai vaarantua.

TDM: llä on monia myönteisiä sovelluksia kulttuuriperintölaitoksissa. Nämä tukevat esimerkiksi henkilöstön jäsenten toteuttamia transkriptio- tai rikastustoimia, mutta myös kirjaston, arkiston tai museon käyttäjien tutkimustoimintaa, joka perustuu kulttuuriperintöön, kuten digitaalisiin humanistisiin tieteisiin. Tällaisia tutkimustoimia ei välttämättä aina toteuteta osana muodollista ilmoittautumista tutkimuslaitokseen, vaikka ne olisivat luonteeltaan tutkimusta.

Kunnioitamme oikeudenhaltijoiden mahdollisuutta käyttää oikeuksiaan ilmoittamalla opt-out-mahdollisuudesta. Vaikka kollektiivista hallinnointia harjoittavia elimiä, jotka ovat saaneet valtuutuksia jäseniltään, voidaan pitää ”oikeudenhaltijoina”, jotka käyttävät laillisesti väliaikaisten suojajärjestelyjen opt-out-mahdollisuutta, tällä hetkellä kollektiivista hallinnointia harjoittavat elimet käyttävät välillisesti joitakin väliaikaisten suojajärjestelyjen opt-out-mahdollisuuksia kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten laajennetun kollektiivisen lisensoinnin yhteydessä. Nämä lisenssit myönnetään muiden kuin jäsenten puolesta, joten yhteisen markkinajärjestelyn ei pitäisi yrittää käyttää muita oikeuksia kuin mitä on laillisesti vahvistettu laajennetulle kollektiiviselle lisensointijärjestelmälle, joka tässä tapauksessa mahdollistaa myynnistä poistuneiden teosten levittämisen.

Ratkaisut:

• Säilytetään väliaikaisia suojajärjestelyjä koskeva poikkeus 3 artiklassa ja pehmennetään kieltä sen varmistamiseksi, että se kattaa sellaiset kirjaston, arkiston tai museon käyttäjien kulttuuriperintöjärjestöissä harjoittaman ”tutkimuksen” tyypit, jotka eivät toimi tiukasti akateemisessa tai tieteellisessä tutkimusympäristössä.
• Korostetaan, että on tärkeää, että oikeudenhaltija on se, joka käyttää väliaikaisten suojajärjestelyjen opt-out-mahdollisuutta, ja että muiden kuin oikeudenhaltijoiden opt-out-mahdollisuutta ei sovelleta laajennettuun kollektiiviseen lisensointiin.

2. Säilyttäminen (6 artikla)

Ehdotuksen 6 artiklan mukaan kulttuuriperintölaitokset voivat tällä hetkellä tehdä kokoelmiinsa pysyvästi kuuluvan tekijänoikeudella tai lähioikeuksilla suojatun aineiston jäljennöksiä missä tahansa muodossa tai millä tahansa välineellä säilyttämistä varten.

Poikkeuksen rajaaminen "säilyttämistarkoituksiin" sulkee pois kopioiden valmistamisen toimintoihin, jotka ovat välttämättömiä kulttuuriperintöjärjestön yleisen edun mukaisen tehtävän täyttämiseksi ja sen kyvyn huolehtia asianmukaisesti kokoelmassa (ja koko kokoelmassa) olevista teoksista. Tämä sisältää kopioita luettelointiin, indeksointiin, inventointiin, vakuutusten hallintaan tai bibliografian luomiseen.

Lisäksi kulttuuriperintöjärjestöt voivat tehdä jäljennöksiä vain pysyvissä kokoelmissaan olevista materiaaleista. Tämä jättää vaarallisesti soveltamisalan ulkopuolelle kulttuurisesti ja historiallisesti merkitykselliset tiedot, jotka asetetaan saataville verkossa verkkosivustojen ja sosiaalisen median alustojen kautta, jotka eivät aina ole osa minkään kulttuuriperintöjärjestön pysyviä kokoelmia.

Kulttuuriaineistoja tuotetaan ja käytetään yhä enemmän digitaalisessa muodossa, ja tämä on osa inhimillistä tietämystä, jonka kulttuuriperintöjärjestöt voivat säilyttää tuleville sukupolville. Tämä kuvastaa säilyttämiskäytäntöjen kehitystä, joka direktiivissä on otettava huomioon. Kirjastot ja arkistot ovat säilyttäneet kulttuuria ja tietoja lakisääteisen talletuksen (julkaisijoiden tallettamisvelvollisuus) ja arkistojen hallinnollisten toimivaltuuksien (velvollisuus kerätä julkisia tietoja tietyllä alueella) nojalla. Lähetystoiminnan harjoittajat ovat säilyttäneet tuottamiaan ja jakelemiaan tiedotusvälineitä, joille ne omistavat oikeudet.

Kulttuuriperintölaitoksilla ei kuitenkaan ole oikeutta kerätä ja kaapata verkossa liikkuvaa merkityksellistä sisältöä, koska se edellyttäisi kopion tekemistä (tekijänoikeussuojatusta materiaalista). Jotkin lakisääteiset talletuslait tunnustavat verkkoarkistoinnin, mutta tekijänoikeuslakia ei noudateta sallimalla se. Lisäksi käytössä on usein teknisiä suojelutoimenpiteitä, joiden vuoksi kulttuuriperintöorganisaatioiden on mahdotonta saada pääsy tietoihin, erityisesti sosiaalisen median alustoille.

Ratkaisut:

• Selvennetään, että poikkeuksen piiriin kuuluvat jäljennökset sisäisistä toimista, jotka ovat osa kulttuuriperintöorganisaatioiden yleistä yleisen edun mukaista tehtävää.
• Poistetaan 6 artiklasta ilmaisu ”jotka ovat pysyvästi kokoelmissaan”, jotta verkkosivustoista ja sosiaalisesta mediasta voidaan tehdä kopioita niin kauan kuin ne ovat yleisen edun mukaisia.

3. Myynnistä poistuneet teokset (8–11 artikla)

Vain harvat organisaatiot hyödyntävät myynnistä poistuneiden teosten järjestelmää. Jotkut ovat voineet vedota poikkeukseen tapauksissa, joissa ei ole riittävän edustavaa yhteistä markkinajärjestelyä kyseessä olevan materiaalin tai oikeuksien tyypin osalta, kun taas toiset ovat käyneet pitkiä lisenssineuvotteluja. Monille muille organisaatioille lisenssin saaminen luo pullonkaulan. Kulttuuriperintöjärjestöillä on vain vähän kokemusta lupien neuvottelemisesta yhteisten markkinajärjestelyjen kanssa, puhumattakaan laajennetuista kollektiivisista luvista. Neuvottelut ovat yleensä pysähdyksissä, koska tietyistä ehdoista on vaikea sopia tai koska YMJ ei ole kiinnostunut asiasta tai priorisoi sitä heikosti.

Ne harvat organisaatiot, jotka ovat tehneet lisenssejä, ovat onnistuneet joko siksi, että niillä on pitkäaikainen suhde yhteiseen markkinajärjestelyyn, ja/tai siksi, että ne ovat käyneet hyvin pitkiä neuvotteluja, joihin pienemmillä organisaatioilla ei ole varaa.

Lisäksi aina, kun riittävän edustava yhteinen markkinajärjestely ei ole suostunut myöntämään lupaa toimeksiantojensa mukaisesti, kulttuuriperintöjärjestö on juuttunut oikeudellisen epävarmuuden tilaan ilman mahdollisuutta vedota poikkeukseen.

Ratkaisut:

• Muutetaan sääntöjä siten, että laajennettua lisenssiä sovelletaan vain silloin, kun markkinoilla on helposti saatavilla riittäviä lisenssejä (jotka vastaavat CDSM-direktiivin 5 artiklan rakennetta) ja joita tarjoavat riittävän edustavat yhteiset markkinajärjestelyt.
• Selvennetään, että ”riittäviin” edellytyksiin kuuluvat seuraavat: kohtuullinen maksu, joka on mukautettu julkiseen sektoriin, mahdollisuus levittää teoksia jäsenvaltion ulkopuolelle, eikä myöhemmin suoritettavia maksuja teoksista, jotka on maksettu kerran.
• Vaihtoehtona kahdessa edellisessä luetelmakohdassa tarjotuille vaihtoehdoille selvennetään, että osapuolten välisen yhteisymmärryksen puuttuminen johtaa poikkeuksen sovellettavuuteen.

4. Julkisuus (14 artikla)

Julkiseen aineistoon sovelletaan edelleen aiheettomia rajoituksia, jotka koskevat sen saatavuutta ja käyttöä verkossa. Erityisesti tietyntyyppiset vapaasti käytettävissä olevat aineistot jätetään 14 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. jotkin kulttuuriperinnön suojelua koskevat lait ja muut kansalliset lainsäädännöt syrjäyttävät tämän säännöksen; ja alueelliset erot vapaasti käytettävissä olevien aineistojen määrittelyssä haittaavat sisämarkkinoita ja luovat oikeudellista epävarmuutta vapaasti käytettävissä olevien aineistojen verkkokäytölle.

Ratkaisut:

• Poistetaan ”visuaalisen taiteen” painopiste siten, että siihen sisällytetään kaikentyyppiset materiaalit, kuten kirjalliset, musiikki- ja elokuvateokset, sekä materiaalit, joita ei alun perin koskaan suojattu, ja materiaalit, jotka on luotu ennen tekijänoikeuslakien säätämistä.
• Annetaan jäsenvaltioille suositus tämän säännöksen turvaamisesta pyrkimällä kansallisten oikeudellisten kehysten johdonmukaisuuteen tekijänoikeuslainsäädännön ulkopuolella.
• Korostetaan, että johdanto-osan 53 kappaleessa vahvistettuja tavoitteita eli kulttuurin ja kulttuuriperinnön saatavuutta ja edistämistä ei pitäisi vaarantaa täytäntöönpanon yhteydessä.

Tässä kannanotossa esitetään Europeana-aloitteen ja sen kolmen toisiinsa liittyvän elimen näkemykset: Europeana-säätiö, Europeana Network Association ja Europeana Aggregators’ Forum. Se käynnistettiin helmikuussa 2026, kun käynnistettiin digitaalisia sisämarkkinoita koskevan direktiivin vuoden 2019 tekijänoikeusdirektiivin uudelleentarkastelu, jolla mitataan sen säännösten vaikutusta. Asiakirjaa johti Europeana Copyright Community Steering Group, joka koostuu eri Euroopan maissa kulttuuriperintöalalla toimivista oikeusalan ammattilaisista ja tutkijoista, sekä Europeana Foundation.